Rahankäytön morkkis on säästämishäiriö

Tätä säästämisen aihetta olen kypsytellyt nyt jonkin aikaa (ehkä vähän liiankin kauan..). Olen todella intohimoinen säästäjä ja täytyykin myöntää, että raha on mielessäni melkeimpä joka hetki päivässäni. Mietin jokaista ostostani hyvin tarkasti, vertailen tuotteita, enkä osta impulsiivisesti, vaan saatan miettiä tulevaa ostostani jopa kuukaudenkin päivät ennen päätöksen tekoa. Minulla on kuukauden budjetissani erikseen ns. "Höntsärahasto", jonka saan käyttää ihan älyvapaasti kuukauden aikana, eli olen siis budjetoinut jopa mahdolliset herätemieliteot (yleensä tämä raha kuluu kahvilaan tai kirjakauppaan). Tiukka mentaliteetti rahan kanssa on hyvä asia mielestäni, mutta tämän kirjoitukseni aihe liittyykin siihen, kun säästäminen ottaa sinusta yliotteen, ja rahankäytöstä tulee turhia paineita.

Rahankäytön morkkis nostaa päätään minun arjessani aina silloin tällöin. Kutsuisin tätä tilaa säästämisen syömishäiriöksi. Rahankäytön morkkis on minulla tila, jossa rahan käyttäminen aiheuttaa syyllisyyttä ja huonoa fiilistä. Rahan käyttäminen alkaa jännittämään etukäteen ja tulevat hankinnat alkavat ahdistamaan ja stressaamaan. Esimerkiksi elokuussa kävin kaksoissiskoni kanssa piknik-risteilyllä. Jo perinteeksi muodostunut kaksosten piknik-risteilypäivä oli juuri sitä, mitä ihminen ekämäänsä välillä tarvitsee! Saimme vaihtaa rauhassa kuulumisia, viihtyä yhdessä ja nauttia laatu-ajasta toistemme kanssa. Risteily oli itselläni tarkkaan budjetoitu ja onnistuin jopa alittamaan oman budjettini. Siltikin risteilyn jälkeen heti päällimmiset tuntemukset olivat ahdistus ja morkkis. Mietin, mitä kaikkea silläkin rahalla olisi voinut tehdä! Miten hienolta se raha näyttäisi säästötililläni, ja voivottelin ja syyllistin itseäni varmaan viikon risteilyn jälkeen. Vasta sitten aloin saamaan risteilyltä sen mitä siltä lähdin hakemaankin, eli uusia voimavaroja arkeen, hyvää fiilistä ja hyviä muistoja. 

Yhdessä vaiheessa rahankäytön ajattelu meni minulla jo niin pitkälle, että aloin keksimään syitä, miksi en voi nähdä kavereitani, koska tiesin, että hauskat hetket ystävien kanssa tarkoittaa väistämättä rahanmenoa ja sitähän minä en halunnut. Minulla meni varmaan kuukausi siihen, että poistuin kotoa oikeastaan vain töihin ja tulin pikapikaa takaisin kotiin. Ravintolatyössäni saamat tipit lukitsin aina vaatekaappiin pieneen kippoon, etten vaan kantaisi rahoja mukanani ja käyttäisi niitä (toki tätä teen vieläkin..) Rahan käyttäminen alkoi ahdistamaan minua niin paljon, että se alkoi hallitsemaan jokapäiväistä elämääni vähän liiankin kanssa. Päähäni kehittyi mielestäni lievä säästämishäiriö.

Onneksi noin kuukauden kärvistelyn jälkeen tajusin pohtia asiaa vähän objektiivisemmin. Säästöjä kertyi tasaisesti ja kivasti. Kaikki budjetit, joita olin laatinut, pitivät paikkansa. Mietin itsekseni että mitä hittoa sinä muija teet?! Annat taloutesi hallita sinua sen sijaan, että sinä hallitsisit talouttasi! Tässä vaiheessa päätin, että pienin askelin alkaisin olemaan itselleni armollisempi rahankäyttöni suhteen. Sen sijaan, että miettisin jokaisesta ostoksesta, mitä se vie minulta, miettisinkin mitä se tuo minulle. Kaikkea arvoa ei voi mitata rahassa. Kahvikuppi kahvilassa maksaa n. 3 euroa, kun taas samaan aikaan ystävän kanssa vietetty aika on niin arvokasta, ettei sitä voi rahassa mitata. Rahankäytön täytyy olla balanssissa. En halua miettiä, mistä kaikesta jään paitsi, kun mietin vain miten kireälle rahapussin nyörit saa vedettyä. Minun pitää muistaa, että arjessani on paljon muutakin, kuin rahaa. Arkeeni kuuluu naurua, uusia kokemuksia, ihmisiä, juhlia, ja joksus se satunnainen heräteostos. Rahankäyttö säästäjänä vaatii tiettyä lujuutta, mutta myös armollisuutta itseään kohtaan. Niin kuin kaikki muukin elämässämme. 

Muistakaa, että säästäminen on hienoimmillaan vapautta ja turvallisuutta omassa arjessa, mutta kun säästäminen ottaa vallan, on se myös pahimpia stressisi aiheuttajia. Säästäkää siis hyvin, mutta kohtuudella ja muistakaa elää samalla ;)

-Susanna