Nyt on ollut pieni tauko blogin päivittämisessä. Olen viimeisen kuukauden kirjoitellut opinnäytetyötäni ja lomaillut, heitin siis hetkeksi aivot narikkaan! Nyt on taas mukava palata kirjoittamisen pariin. Lupasin viime kirjoituksessani kertoa teille heikkouksiani työnhaun näkökulmasta. Omasta mielestäni rekrytoijat tuskin pääsevät työhaastattelutilanteessa kovinkaan pitkälle sillä iänikuisella ”mitkä ovat heikkoutesi?” -kysymyksellä, mutta sitä varten ei omia heikkoja kohtia kannatakkaan miettiä. Itse mietin paljonkin asioita joissa olen huono tai joita en osaa, koska haluan kehittyä ja parantaa niitä. Mielestäni kehitys pysähtyy tyytyväisyyteen, ja siksi aina on pyrittävä hiukan parempaan.
Ehkä suurin heikkouteni on laiskuus ja saamattomuus. Työssäni tarjoilijana ei toki tätä piirrettä minusta näe, enkä oikeastaan työelämässä muutenkaan laiskottele, mutta kun pääsen kotiin en saa itsestäni millään mitään irti! Työpäivän jälkeen päivä kuluu sohvalla katsellen televisiota, tai kavereiden kanssa väistelemässä velvollisuuksia. Tästä syystä esimerkiksi koulutehtävät tehdään piirun verran ennen deadlinea. Tämä asia on myös eniten mielessäni heikkouksistani, sillä useasti mietin miten hyvään tulokseen pääsisinkään, jos vielä enemmän panostaisin! Olen silti ihan tyytyväinen koulumenestykseeni ja onneksi opiskelu on ollut minulle aina helppoa ja mukavaa. Minulla ei siis jää mitään oikeasti tekemättä, mutta kroonisen laiskuuden takia työt jäävät aika viime tinkaan. Olen useasti sanonut, että kovan paineen alla kehittyy timantteja, mutta opettajani ovat ehkä osasta raporteistani silti hieman eri mieltä.
Olen myös todella kova jännittämään. Jännitän esimiehieni palautetta, jännitän uusia tilanteita, mutta ennen kaikkea jännitän hirveästi ihailemiani henkilöitä. Tehdessäni lakiharjoitteluani Pappila Penkkala Group Oy:lle (nyk. Visma PPG) en varmaan saanut yhtäkään lausetta sanottua änkyttämättä paikan toimarille Matias Mäenpäälle. Matias on saavuttanut niin paljon niin nuorena, mutta silti hänellä on aina jalat maassa ja arvostus henkilökuntaa kohtaan näkyi Matiaksen jokapäiväisessä toiminnassa. Sitä persoonaa on helppo ihailla ja arvostaa. Edelleen pidän Matiasta yhtenä idolinani bisnesmaailmassa. Nykyisessä työpaikassani hermostun, kun yrittäjä Carola Sintonen astuu taloon. Carolasta huokuu myös uskomaton kokemuspohja, sekä todellinen yrittäjän ote omaan ravintolaansa. Carolassa arvostan suuresti sitä, että vaikka johdettavana on tällä hetkellä 5 eri ravintolaa, tietää Carola kaikkien työntekijöidensä nimet ja kaikkien kanssa vaihdetaan mahdollisuuksien mukaan kuulumisia. Carola tietää, että myös työntekijän mielipiteellä on väliä! Tämä ongelma jännittämisen kanssa haittaa minua siksi, että en ikinä saa annettua itsestäni oikeanlaista ja riittävän ammattimaista kuvaa, kun aivoni lyövät ihan lukkoon. Jännittäminen estää myös sen, että en voi julkisesti pitää puheita tai olla osallistuvana henkilönä seminaareissa. No, onneksi altistamalla itseäni tällaisiin jännittäviin tilanteisiin, uskon hermojenikin parantuvan ajan kanssa.
 |
| Kuva: pinterest |
Vaikka olenkin mielestäni erittäin ekstrovertti ja avoin ihminen, minulla kestää hetki lämmetä uusille ihmisille. Olen aluksi jonkin verran varautunut ja jopa hiljainen uusia ihmisiä kohtaan, sillä aluksi kuuntelen mieluummin kuin puhun. En missään nimessä ole tyly, sillä uskon aina kiltteyteen ja ystävällisyyteen, mutta tietyllä tapaa uusi kontakti ei heti saa minusta mitään irti. Haluan rauhassa tutkailla uutta tuttavuuttani, ja rakentaa mielipidettä hänestä ja vasta sitten voin itsekin rentoutua ja antaa itsestänikin jotain ulospäin. Olen siis vähän kuin kulkukoira ja luottamuksen rakentuminen kestää kanssani hetken. Tämä juontaa juurensa siitä, että olen hieman skeptinen ihminen ja minun on vaikea suhtautua uusiin ihmisiin ja tilanteisiin naiivisti. Tämä luonteenpiirre tulee osittain ongelmalliseksi siinä vaiheessa, kun minun pitäisi delegoida töitäni muille. Jos en luota toisen ihmisen taitoihin, on delegointi tosi vaikeaa ja haluankin mikromanageroida työtä alusta loppuun asti. Jos luotan toiseen ihmiseen, ei delegoinnissa ole mitään ongelmaa. Olen tietyissä tilanteissa todella kontrollifriikki, mutta haluan vain työlle parhaan mahdollisen lopputuloksen, siksi murehdin siitä.
Viimeisenä heikkoutena voisin mainita ehkä sen konkreettisimman koskien tulevaa alanvaihdostani. Minulla ei ole vielä kovinkaan paljon käytännöntaitoja bisnesalalta. Olen toki tehnyt työharjoittelun, jossa mentorini lakiasiainjohtaja Samuli Tuomikoski (Visma PPG) valoi minuun hyvää tietotaitoa ja uskoa itseeni, ja myöhemmin olen ollut mukana perustamassa mieheni toiminimeä, olen silti melkoinen altavastaaja ammattikokemukseni kanssa. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan lannista minua, sillä olen valmis taistelemaan tulevan työllisyyteni eteen ja olen jo tiedostanut sen, että alanvaihdosta ei missään nimessä tule helppoa.
Nyt te tiedätte minun heikkouksiani. Tämän tekstin perusteella voisi kuvitella, että olenpa huono, mutta kannustan kaikkia miettimään omia heikkouksia ja panostamaan niihin. Halusin myös kertoa teille näitä ihan oikeita heikkouksia kannustimena, enkä siis niitä heikkouksia jotka ovatkin oikeasti vahvuuksia, ei niillä ole mitään tekemistä oman kehityksen kanssa. Kerronko nämä kaikki näin brutaalin rehellisesti työhaastattelussa? No tuskimpa.. mutta se riittää, että itse tiedän, missä minulla on kehitettävää. Urheilijalla tämä lista olisi aivan erilainen, samoin esimerkiksi lasten äideillä ja isillä. Kannustan silti kaikkia pieneen itsetutkiskeluun, sillä itse ainakin nautin siitä, että voin oppia vielä niin paljon maailmasta ja tieteistä, mutta myös itsestäni.
-Susanna
