Oodi Turulle

Rakas oma Turkuni. Voi miten sinua on kohdeltu! Viime perjantaina 18.8. keskusta-alueella viattomia ihmisiä satutettiin. Virkavallan tietojen mukaan marokkolaismiehen uhreiksi lukeutui kahdeksan ihmistä, mutta Turku, sinä olet myös uhri! Sinulla ja asukkaillasi on nyt siipi maassa ja ihan syystäkin, mutta minä haluan piristää sinua!

Minä olen syntynyt täällä. Kasvoin lapsuuteni Runosmäen ja Räntämäen asutusalueilla. Sinä rakas kotikaupunkini tarjosit minulle lyhyet koulumatkat, urheilukenttiä lähelleni, sekä puistoja ja metsiä, joissa minä ystävieni kanssa sain temmeltää ja kasvaa. Muistan, että äiti käski tulla kotiin, kun katuvalot syttyvät. Niin kauan sain olla ulkona, koska sinä olit kaupunkina niin turvallinen!

Kuva: Turku.fi

Ja voi vitsi mitä muistoja olen kanssasi saanut luoda teininä! Kärsämäen kerhotalolla taisin ekan kerran rakastua, kun nuorisodiskon viimeisenä hitaana soi Bon Jovin Always, ja minä painoin pääni nuoren pojan hartialle. Keskustassa jokirannassa oli nuorisokahvila Zabadak, jossa ensimmäisen kerran törmäsin sinun monikulttuuriseen asukaskuntaasi. Eihän me paljoa siellä muiden nuorten kanssa juteltu, mutta sinä totutit minut siihen, että kaikki me ollaan tervetulleita sinun palvelujesi ääreen. Sinä yhdistit nuoria kaikkialta maailmasta jo silloin 90-luvulla! Teininä sain tehdä ekat hölmöilyni ja virheeni, koska sinä teit olostani turvallisen ja kaupunkisi aikuisiin pystyi aina luottamaan!

Kuva: s-palvelut.fi

Varhaisaikuisuuteni vietin muualla. Ikävöin sinua silloin todella kovin, halusin aina kotiin kun se oli mahdollista. Halusin kesällä uimaan maauimaloihin, kiertämään kaunista ruissaloa, sekä istumaan virkistävälle siiderille jokirantaan. Talvella, kun kelit sallivat, luistelin jokesi jäällä ja nautin Ruissalon napakelkan tuomasta vauhdinhurmasta! Minä sain ammatin sinun tehokkaasti rakennetussa koulutusjärjestelmästäsi. Minä sain apua asumiseen ja elämiseen sinun tuellasi. Sinä neuvoit ja opastit kaikkien eri virastojesi voimin minua, hölmöä nuorta aikuista ja siitä olen kiitollinen!

Kuva: deutschegemeinde.fi

Nyt, 31 vuotiaana, minä tunnen sinun tuskasi. On kuin elämä kanssasi olisi hetkeksi pysähtynyt. Sinä pelkäät, että olet pettänyt asukkaasi ja me hylkäämme sinut ja suutumme sinulle. Sinua surettaa se kohtalo, jonka niin moni joutui perjantaina kokemaan. Sinä pelkäät, että sinä epäonnistuit. Sinua surettaa, että jollain henkilöllä oli luonasi niin paha olla, että hän sortui viemään viattomien ihmisten turvallisuuden, jopa elämän. Sinä koet sympatiaa myös tekijää kohtaan, vaikka samalla sinua suututtaakin se, että sinun asukkaitasi ja vieraitasi on satutettu!

Turku, me asukkaat seisomme nyt kanssasi lujemmin kuin koskaan! Sinä olet meille rakas! Sinä olet meidän kotimme ja anna minun nyt sanoillani lohduttaa ja turvata sinua! Sinun virkavaltasi ja sairaalasi on Suomen huippuja. Sinä olet kehittynyt vuosien saatossa niin empaattiseksi ja kannustavaksi kaupungiksi, että se on tarttunut meistä jokaiseen. Minä en vihaa sinua, enkä asukkaitasi. Suren nyt kanssasi, mutta kuljetan sinua omilla toimillani myös eteenpäin tapahtuneesta. Minä autan sinut taas jaloillesi ja näytän kanssasi, että mikään kaupunki ei ole niin täynnä rakkautta ja taistelutahtoa, kuin minun Turkuni. Minulla on edelleen turvallinen ja mukava olo kanssasi, ei tämä sitä muuta! Tiedän, että sinulla on nyt mietittävänä miten tulevaisuudessa asioita Turussa hoidetaan, mutta minä tiedän, että sinä ajattelet meidän kaikkien turkulaisten turvallisuutta jatkossakin - ihonväriin tai uskontoon katsomatta. 

Surren, mutta toiveikkaana 

-Susanna