Kiitos kun olet saapunut lukemaan Buffetista Bisnekseen -blogiani.
Nimeni on Susanna Salonen. Olen turkulainen tarjoilija, ja työni ohella opiskelen liiketalouden ammattitutkintoa. Tarkoituksenani on tulevana syksynä valmistua oikeustradenomiksi ja työllistyä uudenlaisiin työtehtäviin. Olen työskennellyt hotelli- ja ravintola-alalla nyt 8 vuotta. Työ on hauskaa, päivät ovat vaihtelevia, mutta työ on raskasta ja toisinaan työstä saatava arvostus on suoraan sanottuna hukassa. Yhä useammin huomaan ajattelevani, että elämässäni on oltava muutakin. Uskallan sanoa tämän; Minusta on niin paljon parempaan! Ravintola-alalla toimiminen on ollut ihanaa aikaa, mutta nyt minua kutsuvat muut haasteet elämässä. Minä vaihdan alaa!
Päädyin opiskelemaan yritysjuridiikkaa osittain vahingossa. Ravintola-ala ei aina ole se kaikkein reiluin ala, ja halusinkin ensin vain oppia omia oikeuksiani, jotta voisin puolustaa niitä. Keväällä 2013 huomasin Satakunnan ammattikorkeakoulun tarjoavan erilaisia yritysjuridisia kursseja avoimen ammattikorkeakoulun kautta. Osallistuin näille maksullisille kursseille tarkoituksenani sivistää itseäni, mutta opiskelu vei mennessään ja pian minulla oli tutkinto-opiskelijaksi pääsyyn vaadittavat 60 opintopistettä kasassa. Syksyllä 2014 aloitin tutkinto-opiskelijana Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Mietin, tekisinkö opintoni nopeammin loppuun, vai käyttäisinkö opintoajastani koko 3,5 vuotta, mutta jo suoritettujen opintopisteiden ansioista opiskeluni olisi kevyempää. Päätin valita kevyemmän vaihtoehdon ja näin pystyin samalla työskentelemään kokoaikaisesti.
Mitä haluan alanvaihdolta? Ihan ensiksi haluan arvostaa itseäni enemmän. Tarkoitukseni ei ole halventaa ravintola-alaa ja sen parissa toimijoita, mutta itse koen olevani jotenkin jymähtänyt. Vaikka nykyinen työni on mukavaa ja vaihtelevaa, ei se silti enää kehitä minua. En saa työstäni enää sellaista onnistumisen tunnetta, kuin aluksi. Mietin myös, mitä muut ajattelevat tarjoilijoista. Kun kerron uusille tuttavuuksille mitä teen työkseni, ei se herätä heissä juuri mitään tunteita. Siksi en koe, että tarjoilijan työtä välttämättä arvostetaan niin kuin toivoisin, että tekemääni työtä arvostettaisiin. Haluan vaikuttaa yhteiskuntaan, haluan tehdä työkseni jotain, mitä arvostetaan ja millä on väliä. Kun tulevaisuudessa työpäiväni päättyy olen iloinen jos edes yhden yrityksen, tai yksityishenkilön tilannetta on viety parempaan päin. Haluan alanvaihdolta työpaikan sellaisessa asemassa, että voin edistää muiden hyvinvointia ja taloutta.
Kun olin päättänyt, että alanvaihto on minun juttuni ja lähden sitä tosissani tavoittelemaan, halusin ensin pohtia, millaisia ovat tulevaisuuden tavoitteeni, ja mitä olen valmis tekemään niiden saavuttamiseksi. Istuin alas kahvikupin ja ruutupaperin kanssa, ja kirjoitin ylös haluamiani tulevaisuuden tavoitteita; Arvostus, asiantuntijuus, päivätyö, mahdollisuus matkustaa työssä, palkka...
Listaani tuli enemmänkin kohtia, osa tavoitteista liittyi itse tulevaan työhön, osa itseeni, ja omaan minäkuvaani. Mitä sitten olen valmis uhraamaan tavoitteideni saavuttamiseksi? Vapaa-aika, rahaa, ujous ja jännittäminen, 12 tuntiset yöunet.. Jälleen listassani oli konkreettisia asioita itse opiskeluun liittyen, mutta huomasin myös ajattelevani, että hiukan pitää itsestäkin kaivaa uudenlaista asennetta elämään. Jotta voi saavuttaa jotain uutta ja erilaista, pitää välillä poistua mukavuusalueelta. Olen pohjimmiltani hirveä jännittäjä, enkä halua huomiota itseeni, mutta alanvaihtajana huomio uusilta mahdollisilta työnantajilta on nyt yksi päätavoitteistani. Tavoitteiden konkretisointi paperille on auttanut, kun usko on meinannut loppua. Se sama paperilappu on toiminut motivaationani - Näistä asioista minä olen luvannut luopua ja kun aika ei tahdo riittää aina kaikkeen, lappu muistuttaa minua siitä, miksi aloitin koko alanvaihtoprojektini.
Olen siis oikeasti otettu siitä, että juuri SINÄ luet nyt tätä blogia. Sinä saatat olla avainasemassa minun muutoksessani, tai ehkä minä voin motivoida sinua. Toivottavasti pysyt mukana, kun matkani buffetista bisnekseen alkaa!
-Susanna
Kun olin päättänyt, että alanvaihto on minun juttuni ja lähden sitä tosissani tavoittelemaan, halusin ensin pohtia, millaisia ovat tulevaisuuden tavoitteeni, ja mitä olen valmis tekemään niiden saavuttamiseksi. Istuin alas kahvikupin ja ruutupaperin kanssa, ja kirjoitin ylös haluamiani tulevaisuuden tavoitteita; Arvostus, asiantuntijuus, päivätyö, mahdollisuus matkustaa työssä, palkka...
Listaani tuli enemmänkin kohtia, osa tavoitteista liittyi itse tulevaan työhön, osa itseeni, ja omaan minäkuvaani. Mitä sitten olen valmis uhraamaan tavoitteideni saavuttamiseksi? Vapaa-aika, rahaa, ujous ja jännittäminen, 12 tuntiset yöunet.. Jälleen listassani oli konkreettisia asioita itse opiskeluun liittyen, mutta huomasin myös ajattelevani, että hiukan pitää itsestäkin kaivaa uudenlaista asennetta elämään. Jotta voi saavuttaa jotain uutta ja erilaista, pitää välillä poistua mukavuusalueelta. Olen pohjimmiltani hirveä jännittäjä, enkä halua huomiota itseeni, mutta alanvaihtajana huomio uusilta mahdollisilta työnantajilta on nyt yksi päätavoitteistani. Tavoitteiden konkretisointi paperille on auttanut, kun usko on meinannut loppua. Se sama paperilappu on toiminut motivaationani - Näistä asioista minä olen luvannut luopua ja kun aika ei tahdo riittää aina kaikkeen, lappu muistuttaa minua siitä, miksi aloitin koko alanvaihtoprojektini.
 |
| Työn ohella opiskelu vaatii uhrauksia. |
Olen siis oikeasti otettu siitä, että juuri SINÄ luet nyt tätä blogia. Sinä saatat olla avainasemassa minun muutoksessani, tai ehkä minä voin motivoida sinua. Toivottavasti pysyt mukana, kun matkani buffetista bisnekseen alkaa!
-Susanna
