Rahankäytön morkkis on säästämishäiriö

Tätä säästämisen aihetta olen kypsytellyt nyt jonkin aikaa (ehkä vähän liiankin kauan..). Olen todella intohimoinen säästäjä ja täytyykin myöntää, että raha on mielessäni melkeimpä joka hetki päivässäni. Mietin jokaista ostostani hyvin tarkasti, vertailen tuotteita, enkä osta impulsiivisesti, vaan saatan miettiä tulevaa ostostani jopa kuukaudenkin päivät ennen päätöksen tekoa. Minulla on kuukauden budjetissani erikseen ns. "Höntsärahasto", jonka saan käyttää ihan älyvapaasti kuukauden aikana, eli olen siis budjetoinut jopa mahdolliset herätemieliteot (yleensä tämä raha kuluu kahvilaan tai kirjakauppaan). Tiukka mentaliteetti rahan kanssa on hyvä asia mielestäni, mutta tämän kirjoitukseni aihe liittyykin siihen, kun säästäminen ottaa sinusta yliotteen, ja rahankäytöstä tulee turhia paineita.

Rahankäytön morkkis nostaa päätään minun arjessani aina silloin tällöin. Kutsuisin tätä tilaa säästämisen syömishäiriöksi. Rahankäytön morkkis on minulla tila, jossa rahan käyttäminen aiheuttaa syyllisyyttä ja huonoa fiilistä. Rahan käyttäminen alkaa jännittämään etukäteen ja tulevat hankinnat alkavat ahdistamaan ja stressaamaan. Esimerkiksi elokuussa kävin kaksoissiskoni kanssa piknik-risteilyllä. Jo perinteeksi muodostunut kaksosten piknik-risteilypäivä oli juuri sitä, mitä ihminen ekämäänsä välillä tarvitsee! Saimme vaihtaa rauhassa kuulumisia, viihtyä yhdessä ja nauttia laatu-ajasta toistemme kanssa. Risteily oli itselläni tarkkaan budjetoitu ja onnistuin jopa alittamaan oman budjettini. Siltikin risteilyn jälkeen heti päällimmiset tuntemukset olivat ahdistus ja morkkis. Mietin, mitä kaikkea silläkin rahalla olisi voinut tehdä! Miten hienolta se raha näyttäisi säästötililläni, ja voivottelin ja syyllistin itseäni varmaan viikon risteilyn jälkeen. Vasta sitten aloin saamaan risteilyltä sen mitä siltä lähdin hakemaankin, eli uusia voimavaroja arkeen, hyvää fiilistä ja hyviä muistoja. 

Yhdessä vaiheessa rahankäytön ajattelu meni minulla jo niin pitkälle, että aloin keksimään syitä, miksi en voi nähdä kavereitani, koska tiesin, että hauskat hetket ystävien kanssa tarkoittaa väistämättä rahanmenoa ja sitähän minä en halunnut. Minulla meni varmaan kuukausi siihen, että poistuin kotoa oikeastaan vain töihin ja tulin pikapikaa takaisin kotiin. Ravintolatyössäni saamat tipit lukitsin aina vaatekaappiin pieneen kippoon, etten vaan kantaisi rahoja mukanani ja käyttäisi niitä (toki tätä teen vieläkin..) Rahan käyttäminen alkoi ahdistamaan minua niin paljon, että se alkoi hallitsemaan jokapäiväistä elämääni vähän liiankin kanssa. Päähäni kehittyi mielestäni lievä säästämishäiriö.

Onneksi noin kuukauden kärvistelyn jälkeen tajusin pohtia asiaa vähän objektiivisemmin. Säästöjä kertyi tasaisesti ja kivasti. Kaikki budjetit, joita olin laatinut, pitivät paikkansa. Mietin itsekseni että mitä hittoa sinä muija teet?! Annat taloutesi hallita sinua sen sijaan, että sinä hallitsisit talouttasi! Tässä vaiheessa päätin, että pienin askelin alkaisin olemaan itselleni armollisempi rahankäyttöni suhteen. Sen sijaan, että miettisin jokaisesta ostoksesta, mitä se vie minulta, miettisinkin mitä se tuo minulle. Kaikkea arvoa ei voi mitata rahassa. Kahvikuppi kahvilassa maksaa n. 3 euroa, kun taas samaan aikaan ystävän kanssa vietetty aika on niin arvokasta, ettei sitä voi rahassa mitata. Rahankäytön täytyy olla balanssissa. En halua miettiä, mistä kaikesta jään paitsi, kun mietin vain miten kireälle rahapussin nyörit saa vedettyä. Minun pitää muistaa, että arjessani on paljon muutakin, kuin rahaa. Arkeeni kuuluu naurua, uusia kokemuksia, ihmisiä, juhlia, ja joksus se satunnainen heräteostos. Rahankäyttö säästäjänä vaatii tiettyä lujuutta, mutta myös armollisuutta itseään kohtaan. Niin kuin kaikki muukin elämässämme. 

Muistakaa, että säästäminen on hienoimmillaan vapautta ja turvallisuutta omassa arjessa, mutta kun säästäminen ottaa vallan, on se myös pahimpia stressisi aiheuttajia. Säästäkää siis hyvin, mutta kohtuudella ja muistakaa elää samalla ;)

-Susanna 

Haaste: Minimikuukausi

Koen olevani normaalituloinen palkansaaja. En tarjoilijana tienaa huimia summia kuukaudessa, mutta sillä mitä saan pärjään hyvin ja säästöönkin jää. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut ja myös minä olen opetellut omaa taloudenhallintaani kantapään kautta.

Vielä muutama vuosi sitten elin joka kuukausi hieman yli varojeni ja visa oli käytössä aina viikkoa ennen palkkapäivää. Säästössä oli pyöreä nolla. En tuolloin edes ajatellut säästämistä, tai vaurastumista. Ajattelin, että olen niin pienituloinen, että säästäminen on tarkoitettu vain rikkaille. Nyt, muutama vuosi myöhemmin totean, että säästäminen on ehdottomasti jokaiselle sopivaa ja pienituloisille jopa ehdottoman suotavaa!

Miten minä havahduin säästämään? Tässä tulee teillekin haaste: MINIMIKUUKAUSI

Minimikuukausi oli minulla sellainen, että haastoin itseni selviämään vain välttämättömillä menoilla koko kuukauden. Tämä vaati alkuun pientä valmistelua. Katsoin yhden kuukauden tiliotteeni, ja kirjoitin paperille ylös kaikki pakolliset menot; vuokra, laskut, ruoka, bussikortti.. Listasin ylös niihin kuluvat rahasummat ja sain selville, mitä minulla väkisin menee joka kuukausi rahaa. Listasta löytyi yllättävän paljon turhaa, joita lähdin seuraavaksi karsimaan; nettivaatekaupan kuukausilasku, netflix, lehtitilaus, lottoaminen... Päätin ennen minimikuukauttani maksaa pois ja katkaista kaikki tällaiset ylimääräiset hömpötykset. Seuraavasta tilipäivästä alkoi kokeiluni.

Palkkapäivänä maksoin pois kaikki pakolliset kulut ja kirjasin ylös mitä laskuja minulle vielä olisi tulossa. Tämän jälkeen vaikein osuus olikin itsehillinnän säilyttäminen seuraavat neljä viikkoa. Tarkoitus oli siis kuluttaa rahaa vain siihen, mihin oli aivan pakko. Ruokakaupassa kyseenalaistin jokaisen tuotteen kädessäni - Tarvitsenko tätä oikeasti? Tein hintavertailua ja suunnittelin ruokalistani viikottain etukäteen. Suosin sellaisia ruokia, joita voin syödä kaksi, jopa kolmekin päivää peräkkäin, esimerkiksi erilaiset laatikot, ja kastikkeet. Jo ensimmäisellä ostoskerralla huomasin lähteväni ruokakaupasta jopa kymmeniä euroja pienemmällä loppusummalla! Se oli ensimmäinen motivaattori jatkamaan koko kuukauden loppuun asti.

Kuukaudessa oli todella paljon kiusauksia. Kun kävelin kaupungilla halusin ostaa aivan kaiken! Raha poltteli taskuissa ja tilillä, ja oli suorastaan sääli olla ostamatta yhtään mitään. Tällaisina hetkinä tsemppasin itseäni pääni sisällä. Mietin mitä minä muka tarvitsisin! Elämä jatkuu aivan yhtä hyvin, vaikka en ostaisi sitä näyteikkunan kenkäparia tai karkkipussia! Kerta toisensa jälkeen kiusauksien vastustaminen oli helpompaa ja onnistumisen tunne kasvoi viikko viikolta, se motivoi edelleen jatkamaan kituutuskuukauttani.

Kun seuraava palkkapäivä koitti, meinasin pyörtyä - Tilille oli viime kuusta jäänyt muhkeat 700 euroa! Yhdessä kuukaudessa! Se oli todella silmiä avaava hetki. Miten paljon olin tuhlannut varojani aivan turhaan, jos tällaisella minimikulutuksella säästän noinkin käsittämättömän summan rahaa! Se, jos mikä oli syy jatkaa hyvin onnistunutta kokeilua.

Okei, otin muutamia kuluja takaisin tämän testikuukauden jälkeen. Tarkoitus oli vain kokeilla miten pienellä oikeasti pärjäisin. Mutta kyllä elämästä kuluu myös nauttia. Satunnainen ravintolakäynti, tai elokuvailta kavereiden kanssa ei kumoa talouttasi, kunhan kulutusputki ei jää päälle! Minimikuukausi selvitti minulle myös sen, että keskituloinenkin voi säästää. Nykyään budjetointi ja säästöjen suunnittelu on minulle arkipäivää ja kunnioitukseni rahaa kohtaan on aivan erilainen kuin ennen. 

Tässä sinulle vinkit, miten suoritat minimikuukauden:

1. Selvitä kuukauden menosi ja karsi turhat pois
2. Tee lista pakollisista maksuista ja rastita maksetut, niin tiedät mitä maksuja vielä on edessä.
3. Haasta jokainen ostopäätöksesi, jopa se ihan pienin!
4. Motivoi itseäsi onnistuneesta rahankäytöstä joka päivä ja joka viikko!
5. älä käytä rahaa mihinkään ylimääräiseen! (Vain tämän minimikuukauden ajan!)
6. Mieti säännöllisesti mitä raha ja säästäminen merkitsevät sinulle
7. Nauti kertyneistä säästöistä ja pohdi tulevaa rahankäyttöäsi

Tämän kuukauden tarkoitus on herättää sinut ajattelemaan rahankäyttöäsi ja muuttamaan suhdettasi rahaan. Älä siis vain suorita, vaan ajattele ja pohdi jokaista euroasi.

Nykyään säästäminen on siis minulle harrastus ja olen myös hajauttanut säästöjäni rahastoihin ja sijoituksiin, joka onkin jo ihan oma maailmansa. Voin kuitenkin sanoa, että rahan makuuttaminen tilillä ei alhaisten korkojen takia enää kannata. Itse pidän säästötilillä vain välttämättömiä säästöjä, kaiken muun hajautan sijoittamalla. Nykyään minulla on myös tavoitteita, mihin säästän. Tavoitteeni ovat vielä monen vuoden päässä, mutta etenen niitä kohti kuukausi kerrallaan ja se kannattaa!

Suosittelen teitä suorittamaan minimikuukauden! Kertokaa myös, mitä ajatuksia se teissä herätti!

Säästämisiin! 

- Susanna