Apua! Tulevaisuuteni on TÄSSÄ ja NYT!

Blogi on viettänyt taas hiljaiseloa, sillä olen vihdoin paukuttanut omat opintoni päätökseen. 15.12.2017, eli n. 2,5 viikon päästä, minusta tulee virallisesti OIKEUSTRADENOMI! Olen elänyt viikon ajan kuin jonkinlaisessa euforiassa. Päässäni pyörii vain ajatuksia siitä, että ”Teinkö tämän oikeasti?” ”Mitäköhän seuraavaksi tapahtuu?” ”Mitä minä nyt teen?” - Kysymyksiä tulevasta tulvii alitajuntaani jatkuvalla syötteellä, ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei tuleva pelota minua. Silti samanaikaisesti olen ollut erittäin voimaantuneessa tilassa. MINÄ TEIN SEN! Olen nauttinut nyt vain siitä, että tällä hetkellä vapaapäivä työstä tarkoittaa ihan oikeaa vapaapäivää, sillä deadlinet ja tehtävät ovat hetkeksi loppuneet kalenteristani. 

Mitä nyt tulevaisuudessa tulee tapahtumaan? Olen parhaillani muokkaamassa itselleni uutta, visuaalisesti näyttävää, mutta silti ammattimaisen näköistä ansioluetteloa. Olen ostanut tätä varten maksullisen valmiin pohjan, sillä hyvä panostaminen ansioluetteloon auttaa erottumaan massasta, ja herättää mielenkiinnon rekrytoijassa. Hyvä ystäväni Tuomas Syväoja otti minusta kasvokuvia, joita voin käyttää ansioluettelossani, ja omassa henkilöbrändäyksessäni muutenkin. Nyt olen kääntänyt kaikki voimavarani verkostoitumiseen lokaalisti Turun seudun alueella. Kun verkostoidun, jää nimeni ja persoonani toivottavasti oikeiden ihmisten muistiin. Olen osallistumassa erilaisille tiimipäiville, joissa työnhakua ja verkostoitumista on helppo viedä eteenpäin. Seuraavaan työnhakuun liittyvään ideapäivään osallistun taas ylihuomenna. Olen siinä tilanteessa elämääni, että haluan tarttua jokaiseen tilaisuuteen viedä itseäni eteenpäin omassa elämässäni. 

Hyvästä valmistautumisestani huolimatta minua jopa hieman stressaa se, että ala, jolle aion siirtyä, ei ole mitään, niinkuin nykyinen työni. En tiedä mitä odottaa tulevilta työmahdollisuuksilta. Siksi joinakin hetkinä olen huomannut, että minun on tosi vaikeaa saada työnhakuuni jonkinlaista punaista lankaa. Siksi päätinkin etsiä itselleni työnhakuni avuksi mentorin. Tänään minua onnisti oikein todella, sillä aivan ihana, osaamisen kehittämiseen, sekä valmentamiseen työelämässä erikoistunut naishenkilö suostui mentoroimaan minua! Vaihdoimme jo nopeasti esittelyt toisistamme, ja uskonkin juuri tämän mentoroinnin auttavan minua supervauhdilla kohti omia tavoitteitani! On ihana myös huomata, että meissä naisissa on voimaa. Se mitä osaamme ja tiedämme, voidaan jakaa eteenpäin hyvällä mielellä, kannustaen ja motivoiden toista. Toivon vain itsekin, että saan joskus jakaa omaa viisauttani seuraaville avun tarpeessa oleville! Tällaisilla toimilla voidaan kehittää työmaailmaa paremmaksi, ja sehän sopii minulle!

Oma polkuni oikeustradenomiksi ei suinkaan ollut virtaviivaista laskettelua, vaan mutkia matkaan mahtui enemmän, kuin paljon! En kuitenkaan koe, että olisin prosessissani mitenkään epäonnistunut, enkä murehdi menneitä. Sellaista elämä on. Tärkeintä on se, että maali (tai sanoisinko ensimmäinen välietappi) on nyt saavutettu! 

Olen matkalla oman näköiseen elämääni - toivottavasti tekin!

-Susanna

Tunnista heikkoutesi ja kehity!

Nyt on ollut pieni tauko blogin päivittämisessä. Olen viimeisen kuukauden kirjoitellut opinnäytetyötäni ja lomaillut, heitin siis hetkeksi aivot narikkaan! Nyt on taas mukava palata kirjoittamisen pariin. Lupasin viime kirjoituksessani kertoa teille heikkouksiani työnhaun näkökulmasta. Omasta mielestäni rekrytoijat tuskin pääsevät työhaastattelutilanteessa kovinkaan pitkälle sillä iänikuisella ”mitkä ovat heikkoutesi?” -kysymyksellä, mutta sitä varten ei omia heikkoja kohtia kannatakkaan miettiä. Itse mietin paljonkin asioita joissa olen huono tai joita en osaa, koska haluan kehittyä ja parantaa niitä. Mielestäni kehitys pysähtyy tyytyväisyyteen, ja siksi aina on pyrittävä hiukan parempaan.

Ehkä suurin heikkouteni on laiskuus ja saamattomuus. Työssäni tarjoilijana ei toki tätä piirrettä minusta näe, enkä oikeastaan työelämässä muutenkaan laiskottele, mutta kun pääsen kotiin en saa itsestäni millään mitään irti! Työpäivän jälkeen päivä kuluu sohvalla katsellen televisiota, tai kavereiden kanssa väistelemässä velvollisuuksia. Tästä syystä esimerkiksi koulutehtävät tehdään piirun verran ennen deadlinea. Tämä asia on myös eniten mielessäni heikkouksistani, sillä useasti mietin miten hyvään tulokseen pääsisinkään, jos vielä enemmän panostaisin! Olen silti ihan tyytyväinen koulumenestykseeni ja onneksi opiskelu on ollut minulle aina helppoa ja mukavaa. Minulla ei siis jää mitään oikeasti tekemättä, mutta kroonisen laiskuuden takia työt jäävät aika viime tinkaan. Olen useasti sanonut, että kovan paineen alla kehittyy timantteja, mutta opettajani ovat ehkä osasta raporteistani silti hieman eri mieltä.

Olen myös todella kova jännittämään. Jännitän esimiehieni palautetta, jännitän uusia tilanteita, mutta ennen kaikkea jännitän hirveästi ihailemiani henkilöitä. Tehdessäni lakiharjoitteluani Pappila Penkkala Group Oy:lle (nyk. Visma PPG) en varmaan saanut yhtäkään lausetta sanottua änkyttämättä paikan toimarille Matias Mäenpäälle. Matias on saavuttanut niin paljon niin nuorena, mutta silti hänellä on aina jalat maassa ja arvostus henkilökuntaa kohtaan näkyi Matiaksen jokapäiväisessä toiminnassa. Sitä persoonaa on helppo ihailla ja arvostaa. Edelleen pidän Matiasta yhtenä idolinani bisnesmaailmassa. Nykyisessä työpaikassani hermostun, kun yrittäjä Carola Sintonen astuu taloon. Carolasta huokuu myös uskomaton kokemuspohja, sekä todellinen yrittäjän ote omaan ravintolaansa. Carolassa arvostan suuresti sitä, että vaikka johdettavana on tällä hetkellä 5 eri ravintolaa, tietää Carola kaikkien työntekijöidensä nimet ja kaikkien kanssa vaihdetaan mahdollisuuksien mukaan kuulumisia. Carola tietää, että myös työntekijän mielipiteellä on väliä! Tämä ongelma jännittämisen kanssa haittaa minua siksi, että en ikinä saa annettua itsestäni oikeanlaista ja riittävän ammattimaista kuvaa, kun aivoni lyövät ihan lukkoon. Jännittäminen estää myös sen, että en voi julkisesti pitää puheita tai olla osallistuvana henkilönä seminaareissa. No, onneksi altistamalla itseäni tällaisiin jännittäviin tilanteisiin, uskon hermojenikin parantuvan ajan kanssa.

Kuva: pinterest

Vaikka olenkin mielestäni erittäin ekstrovertti ja avoin ihminen, minulla kestää hetki lämmetä uusille ihmisille. Olen aluksi jonkin verran varautunut ja jopa hiljainen uusia ihmisiä kohtaan, sillä aluksi kuuntelen mieluummin kuin puhun. En missään nimessä ole tyly, sillä uskon aina kiltteyteen ja ystävällisyyteen, mutta tietyllä tapaa uusi kontakti ei heti saa minusta mitään irti. Haluan rauhassa tutkailla uutta tuttavuuttani, ja rakentaa mielipidettä hänestä ja vasta sitten voin itsekin rentoutua ja antaa itsestänikin jotain ulospäin. Olen siis vähän kuin kulkukoira ja luottamuksen rakentuminen kestää kanssani hetken. Tämä juontaa juurensa siitä, että olen hieman skeptinen ihminen ja minun on vaikea suhtautua uusiin ihmisiin ja tilanteisiin naiivisti. Tämä luonteenpiirre tulee osittain ongelmalliseksi siinä vaiheessa, kun minun pitäisi delegoida töitäni muille. Jos en luota toisen ihmisen taitoihin, on delegointi tosi vaikeaa ja haluankin mikromanageroida työtä alusta loppuun asti. Jos luotan toiseen ihmiseen, ei delegoinnissa ole mitään ongelmaa. Olen tietyissä tilanteissa todella kontrollifriikki, mutta haluan vain työlle parhaan mahdollisen lopputuloksen, siksi murehdin siitä. 

Viimeisenä heikkoutena voisin mainita ehkä sen konkreettisimman koskien tulevaa alanvaihdostani. Minulla ei ole vielä kovinkaan paljon käytännöntaitoja bisnesalalta. Olen toki tehnyt työharjoittelun, jossa mentorini lakiasiainjohtaja Samuli Tuomikoski (Visma PPG) valoi minuun hyvää tietotaitoa ja uskoa itseeni, ja myöhemmin olen ollut mukana perustamassa mieheni toiminimeä, olen silti melkoinen altavastaaja ammattikokemukseni kanssa. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan lannista minua, sillä olen valmis taistelemaan tulevan työllisyyteni eteen ja olen jo tiedostanut sen, että alanvaihdosta ei missään nimessä tule helppoa. 

Nyt te tiedätte minun heikkouksiani. Tämän tekstin perusteella voisi kuvitella, että olenpa huono, mutta kannustan kaikkia miettimään omia heikkouksia ja panostamaan niihin. Halusin myös kertoa teille näitä ihan oikeita heikkouksia kannustimena, enkä siis niitä heikkouksia jotka ovatkin oikeasti vahvuuksia, ei niillä ole mitään tekemistä oman kehityksen kanssa. Kerronko nämä kaikki näin brutaalin rehellisesti työhaastattelussa? No tuskimpa.. mutta se riittää, että itse tiedän, missä minulla on kehitettävää. Urheilijalla tämä lista olisi aivan erilainen, samoin esimerkiksi lasten äideillä ja isillä. Kannustan silti kaikkia pieneen itsetutkiskeluun, sillä itse ainakin nautin siitä, että voin oppia vielä niin paljon maailmasta ja tieteistä, mutta myös itsestäni.

-Susanna

Mitä tarjoilija voi tuoda toimistoon?

Koska blogini käsittelee omaa alanvaihtoani, päätin miettiä, mitä meriittejä minulla olisi jo entuudestaan, joita voisin hyödyntää myös uusissa työhaasteissani. Onhan se totta, että kun minä aikanaan menen työhaastatteluun, olen monen haastattelijan silmissä vain tarjoilija. Minun täytyy vakuuttaa haastattelijat siitä, että itseasiassa omaan jo monta hyvää piirrettä, joita toimistotyössäkin varmasti arvostetaan.

Yksi isoin asia, jonka minä osaan, on stressinsietokyky. Työtehtävien ja stressinsietokyvyn välisestä suhteesta on monia tutkimuksia, ja esimerkiksi The Telegraph on julkaissut lehtijutun siitä, miten tarjoilijan työ on stressaavin työ kaikista. Mielestäni on olemassa kahta eri stressiä; Negatiivista stressiä, joka tuntuu painolastina ja ahdistaa, ja positiivista stressiä joka auttaa latautumaan ja suoritumaan. Tarjoilijana elän jatkuvasti tällaisessa positiivisessa stressissä, jonka koen jopa isoksi voimavaraksi työssäni. Mutta tarjoilijana kohtaan myös paljon negatiivista stressiä ja arvatkaa mitä; Minä siedän sitä todella paljon! Tämä on jo yksi asia, jota varmasti muidenkin alojen rekrytoijat osaavat arvostaa.

Tarjoilija osaa myös motivoitua. Miettikää, että palkkasi ei ole kovin kummoinen, ja usein olet asiakkaalle pelkkä kone, esineellistetty asia, jolle on helppo sanoa ne kamalimmatkin asiat, koska eihän asiakaspalvelijalla ole tunteita. Työstä saatava arvostus asiakkaiden puolesta on aika vähäistä juuri sitä tarjoilijaa kohtaan, vaikka ravintolaa ja menua arvostettaisiinkin, ja niitä muistettaisiinkin kehua. Tarjoilijana osaan motivoida itse itseäni ja ajatella positiivisesti itse oman työni jäljestä. En siis välttämättä tarvitse arvostusta muilta tahoilta kun tiedän itse, että tein työni hyvin. Motivaatio ajaa parempiin suorituksiin, tarjoilijan taustani avulla muiden ei tarvitse jatkuvasti motivoida minua.

Olen myös joka päivä työssäni tekemisissä nopeasti muuttuvien tilanteiden kanssa, osaan ratkaista tielleni tulevia ongelmia nopeasti ja tehdä lisämyyntiä, sekä lukea ihmisiä siinä mielessä, millaista asiakaspalvelua he kaipaavat. Työssämme yksi iso asia on myös joustavuus niin työajoissa, kuin työnteossa. Jos asiaa ajattelee laajemmin, olen koko ajan tehnytkin myyntityötä, sekä asiakaspalvelutyötä nopealla tempolla. Ja mikä parasta teen työni aina hymy huulilla! (Oikeasti nautin työstäni, siksi on helppo hymyillä) Tarjoilijan työ on myös tiimityötä parhaimmillaan. Kaikilla on omat pöytänsä ja alueensa, jossa työtä tehdään, mutta silti kaikki tekevät työtä yhdessä samaa tavoitetta kohti.

Haluan itse uskoa, että nämä edellä esittelemäni asiat toimisivat minulla vahvuuksina, kun minua mietitään uudeksi työntekijäksi täysin erilaiseen työhön. Olen aina sanonut, että kaiken muun voi opettaa, mutta asennetta ja otetta työntekoon ei. Pohja on siis kunnossa, joten ei muuta kuin rakennetaan kaikki muu osaaminen siihen päälle!

Omien vahvuuksien pohtiminen on muutenkin tärkeä asia. Ei saa koskaan unohtaa niitä asioita, missä on hyvä! Ne voimaannuttaa ja ne asiat auttavat asennoitumaan omassa työssä. On ihan OK myöntää olevansa hyvä jossain, kunhan levy ei jää päälle. Yhtä tärkeää on myös miettiä, missä asioissa on itsellä vielä kehitettävää. Jos jokin asia ei sujunut sovitusti, kannattaa aina kysyä itseltä, miksi? Kun tunnistaa ongelmakohdat, voi huonojakin ominaisuuksia kehittää. Ehkä seuraavaksi kerron teillekin ne omat heikkouteni. Nyt vielä kuppi kahvia ja opintojen pariin!

-Susanna

Tervetuloa!

Kiitos kun olet saapunut lukemaan Buffetista Bisnekseen -blogiani.

Nimeni on Susanna Salonen. Olen turkulainen tarjoilija, ja työni ohella opiskelen liiketalouden ammattitutkintoa. Tarkoituksenani on tulevana syksynä valmistua oikeustradenomiksi ja työllistyä uudenlaisiin työtehtäviin. Olen työskennellyt hotelli- ja ravintola-alalla nyt 8 vuotta. Työ on hauskaa, päivät ovat vaihtelevia, mutta työ on raskasta ja toisinaan työstä saatava arvostus on suoraan sanottuna hukassa. Yhä useammin huomaan ajattelevani, että elämässäni on oltava muutakin. Uskallan sanoa tämän; Minusta on niin paljon parempaan! Ravintola-alalla toimiminen on ollut ihanaa aikaa, mutta nyt minua kutsuvat muut haasteet elämässä. Minä vaihdan alaa!

Päädyin opiskelemaan yritysjuridiikkaa osittain vahingossa. Ravintola-ala ei aina ole se kaikkein reiluin ala, ja halusinkin ensin vain oppia omia oikeuksiani, jotta voisin puolustaa niitä. Keväällä 2013 huomasin Satakunnan ammattikorkeakoulun tarjoavan erilaisia yritysjuridisia kursseja avoimen ammattikorkeakoulun kautta. Osallistuin näille maksullisille kursseille tarkoituksenani sivistää itseäni, mutta opiskelu vei mennessään ja pian minulla oli tutkinto-opiskelijaksi pääsyyn vaadittavat 60 opintopistettä kasassa. Syksyllä 2014 aloitin tutkinto-opiskelijana Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Mietin, tekisinkö opintoni nopeammin loppuun, vai käyttäisinkö opintoajastani koko 3,5 vuotta, mutta jo suoritettujen opintopisteiden ansioista opiskeluni olisi kevyempää. Päätin valita kevyemmän vaihtoehdon ja näin pystyin samalla työskentelemään kokoaikaisesti. 

Mitä haluan alanvaihdolta? Ihan ensiksi haluan arvostaa itseäni enemmän. Tarkoitukseni ei ole halventaa ravintola-alaa ja sen parissa toimijoita, mutta itse koen olevani jotenkin jymähtänyt. Vaikka nykyinen työni on mukavaa ja vaihtelevaa, ei se silti enää kehitä minua. En saa työstäni enää sellaista onnistumisen tunnetta, kuin aluksi. Mietin myös, mitä muut ajattelevat tarjoilijoista. Kun kerron uusille tuttavuuksille mitä teen työkseni, ei se herätä heissä juuri mitään tunteita. Siksi en koe, että tarjoilijan työtä välttämättä arvostetaan niin kuin toivoisin, että tekemääni työtä arvostettaisiin. Haluan vaikuttaa yhteiskuntaan, haluan tehdä työkseni jotain, mitä arvostetaan ja millä on väliä. Kun tulevaisuudessa työpäiväni päättyy olen iloinen jos edes yhden yrityksen, tai yksityishenkilön tilannetta on viety parempaan päin. Haluan alanvaihdolta työpaikan sellaisessa asemassa, että voin edistää muiden hyvinvointia ja taloutta.

Kun olin päättänyt, että alanvaihto on minun juttuni ja lähden sitä tosissani tavoittelemaan, halusin ensin pohtia, millaisia ovat tulevaisuuden tavoitteeni, ja mitä olen valmis tekemään niiden saavuttamiseksi. Istuin alas kahvikupin ja ruutupaperin kanssa, ja kirjoitin ylös haluamiani tulevaisuuden tavoitteita; Arvostus, asiantuntijuus, päivätyö, mahdollisuus matkustaa työssä, palkka...
Listaani tuli enemmänkin kohtia, osa tavoitteista liittyi itse tulevaan työhön, osa itseeni, ja omaan minäkuvaani. Mitä sitten olen valmis uhraamaan tavoitteideni saavuttamiseksi? Vapaa-aika, rahaa, ujous ja jännittäminen, 12 tuntiset yöunet.. Jälleen listassani oli konkreettisia asioita itse opiskeluun liittyen, mutta huomasin myös ajattelevani, että hiukan pitää itsestäkin kaivaa uudenlaista asennetta elämään. Jotta voi saavuttaa jotain uutta ja erilaista, pitää välillä poistua mukavuusalueelta. Olen pohjimmiltani hirveä jännittäjä, enkä halua huomiota itseeni, mutta alanvaihtajana huomio uusilta mahdollisilta työnantajilta on nyt yksi päätavoitteistani. Tavoitteiden konkretisointi paperille on auttanut, kun usko on meinannut loppua. Se sama paperilappu on toiminut motivaationani - Näistä asioista minä olen luvannut luopua ja kun aika ei tahdo riittää aina kaikkeen, lappu muistuttaa minua siitä, miksi aloitin koko alanvaihtoprojektini.

Työn ohella opiskelu vaatii uhrauksia.

Olen siis oikeasti otettu siitä, että juuri SINÄ luet nyt tätä blogia. Sinä saatat olla avainasemassa minun muutoksessani, tai ehkä minä voin motivoida sinua. Toivottavasti pysyt mukana, kun matkani buffetista bisnekseen alkaa!


-Susanna