Mitä tarjoilija voi tuoda toimistoon?

Koska blogini käsittelee omaa alanvaihtoani, päätin miettiä, mitä meriittejä minulla olisi jo entuudestaan, joita voisin hyödyntää myös uusissa työhaasteissani. Onhan se totta, että kun minä aikanaan menen työhaastatteluun, olen monen haastattelijan silmissä vain tarjoilija. Minun täytyy vakuuttaa haastattelijat siitä, että itseasiassa omaan jo monta hyvää piirrettä, joita toimistotyössäkin varmasti arvostetaan.

Yksi isoin asia, jonka minä osaan, on stressinsietokyky. Työtehtävien ja stressinsietokyvyn välisestä suhteesta on monia tutkimuksia, ja esimerkiksi The Telegraph on julkaissut lehtijutun siitä, miten tarjoilijan työ on stressaavin työ kaikista. Mielestäni on olemassa kahta eri stressiä; Negatiivista stressiä, joka tuntuu painolastina ja ahdistaa, ja positiivista stressiä joka auttaa latautumaan ja suoritumaan. Tarjoilijana elän jatkuvasti tällaisessa positiivisessa stressissä, jonka koen jopa isoksi voimavaraksi työssäni. Mutta tarjoilijana kohtaan myös paljon negatiivista stressiä ja arvatkaa mitä; Minä siedän sitä todella paljon! Tämä on jo yksi asia, jota varmasti muidenkin alojen rekrytoijat osaavat arvostaa.

Tarjoilija osaa myös motivoitua. Miettikää, että palkkasi ei ole kovin kummoinen, ja usein olet asiakkaalle pelkkä kone, esineellistetty asia, jolle on helppo sanoa ne kamalimmatkin asiat, koska eihän asiakaspalvelijalla ole tunteita. Työstä saatava arvostus asiakkaiden puolesta on aika vähäistä juuri sitä tarjoilijaa kohtaan, vaikka ravintolaa ja menua arvostettaisiinkin, ja niitä muistettaisiinkin kehua. Tarjoilijana osaan motivoida itse itseäni ja ajatella positiivisesti itse oman työni jäljestä. En siis välttämättä tarvitse arvostusta muilta tahoilta kun tiedän itse, että tein työni hyvin. Motivaatio ajaa parempiin suorituksiin, tarjoilijan taustani avulla muiden ei tarvitse jatkuvasti motivoida minua.

Olen myös joka päivä työssäni tekemisissä nopeasti muuttuvien tilanteiden kanssa, osaan ratkaista tielleni tulevia ongelmia nopeasti ja tehdä lisämyyntiä, sekä lukea ihmisiä siinä mielessä, millaista asiakaspalvelua he kaipaavat. Työssämme yksi iso asia on myös joustavuus niin työajoissa, kuin työnteossa. Jos asiaa ajattelee laajemmin, olen koko ajan tehnytkin myyntityötä, sekä asiakaspalvelutyötä nopealla tempolla. Ja mikä parasta teen työni aina hymy huulilla! (Oikeasti nautin työstäni, siksi on helppo hymyillä) Tarjoilijan työ on myös tiimityötä parhaimmillaan. Kaikilla on omat pöytänsä ja alueensa, jossa työtä tehdään, mutta silti kaikki tekevät työtä yhdessä samaa tavoitetta kohti.

Haluan itse uskoa, että nämä edellä esittelemäni asiat toimisivat minulla vahvuuksina, kun minua mietitään uudeksi työntekijäksi täysin erilaiseen työhön. Olen aina sanonut, että kaiken muun voi opettaa, mutta asennetta ja otetta työntekoon ei. Pohja on siis kunnossa, joten ei muuta kuin rakennetaan kaikki muu osaaminen siihen päälle!

Omien vahvuuksien pohtiminen on muutenkin tärkeä asia. Ei saa koskaan unohtaa niitä asioita, missä on hyvä! Ne voimaannuttaa ja ne asiat auttavat asennoitumaan omassa työssä. On ihan OK myöntää olevansa hyvä jossain, kunhan levy ei jää päälle. Yhtä tärkeää on myös miettiä, missä asioissa on itsellä vielä kehitettävää. Jos jokin asia ei sujunut sovitusti, kannattaa aina kysyä itseltä, miksi? Kun tunnistaa ongelmakohdat, voi huonojakin ominaisuuksia kehittää. Ehkä seuraavaksi kerron teillekin ne omat heikkouteni. Nyt vielä kuppi kahvia ja opintojen pariin!

-Susanna

Haaste: Minimikuukausi

Koen olevani normaalituloinen palkansaaja. En tarjoilijana tienaa huimia summia kuukaudessa, mutta sillä mitä saan pärjään hyvin ja säästöönkin jää. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut ja myös minä olen opetellut omaa taloudenhallintaani kantapään kautta.

Vielä muutama vuosi sitten elin joka kuukausi hieman yli varojeni ja visa oli käytössä aina viikkoa ennen palkkapäivää. Säästössä oli pyöreä nolla. En tuolloin edes ajatellut säästämistä, tai vaurastumista. Ajattelin, että olen niin pienituloinen, että säästäminen on tarkoitettu vain rikkaille. Nyt, muutama vuosi myöhemmin totean, että säästäminen on ehdottomasti jokaiselle sopivaa ja pienituloisille jopa ehdottoman suotavaa!

Miten minä havahduin säästämään? Tässä tulee teillekin haaste: MINIMIKUUKAUSI

Minimikuukausi oli minulla sellainen, että haastoin itseni selviämään vain välttämättömillä menoilla koko kuukauden. Tämä vaati alkuun pientä valmistelua. Katsoin yhden kuukauden tiliotteeni, ja kirjoitin paperille ylös kaikki pakolliset menot; vuokra, laskut, ruoka, bussikortti.. Listasin ylös niihin kuluvat rahasummat ja sain selville, mitä minulla väkisin menee joka kuukausi rahaa. Listasta löytyi yllättävän paljon turhaa, joita lähdin seuraavaksi karsimaan; nettivaatekaupan kuukausilasku, netflix, lehtitilaus, lottoaminen... Päätin ennen minimikuukauttani maksaa pois ja katkaista kaikki tällaiset ylimääräiset hömpötykset. Seuraavasta tilipäivästä alkoi kokeiluni.

Palkkapäivänä maksoin pois kaikki pakolliset kulut ja kirjasin ylös mitä laskuja minulle vielä olisi tulossa. Tämän jälkeen vaikein osuus olikin itsehillinnän säilyttäminen seuraavat neljä viikkoa. Tarkoitus oli siis kuluttaa rahaa vain siihen, mihin oli aivan pakko. Ruokakaupassa kyseenalaistin jokaisen tuotteen kädessäni - Tarvitsenko tätä oikeasti? Tein hintavertailua ja suunnittelin ruokalistani viikottain etukäteen. Suosin sellaisia ruokia, joita voin syödä kaksi, jopa kolmekin päivää peräkkäin, esimerkiksi erilaiset laatikot, ja kastikkeet. Jo ensimmäisellä ostoskerralla huomasin lähteväni ruokakaupasta jopa kymmeniä euroja pienemmällä loppusummalla! Se oli ensimmäinen motivaattori jatkamaan koko kuukauden loppuun asti.

Kuukaudessa oli todella paljon kiusauksia. Kun kävelin kaupungilla halusin ostaa aivan kaiken! Raha poltteli taskuissa ja tilillä, ja oli suorastaan sääli olla ostamatta yhtään mitään. Tällaisina hetkinä tsemppasin itseäni pääni sisällä. Mietin mitä minä muka tarvitsisin! Elämä jatkuu aivan yhtä hyvin, vaikka en ostaisi sitä näyteikkunan kenkäparia tai karkkipussia! Kerta toisensa jälkeen kiusauksien vastustaminen oli helpompaa ja onnistumisen tunne kasvoi viikko viikolta, se motivoi edelleen jatkamaan kituutuskuukauttani.

Kun seuraava palkkapäivä koitti, meinasin pyörtyä - Tilille oli viime kuusta jäänyt muhkeat 700 euroa! Yhdessä kuukaudessa! Se oli todella silmiä avaava hetki. Miten paljon olin tuhlannut varojani aivan turhaan, jos tällaisella minimikulutuksella säästän noinkin käsittämättömän summan rahaa! Se, jos mikä oli syy jatkaa hyvin onnistunutta kokeilua.

Okei, otin muutamia kuluja takaisin tämän testikuukauden jälkeen. Tarkoitus oli vain kokeilla miten pienellä oikeasti pärjäisin. Mutta kyllä elämästä kuluu myös nauttia. Satunnainen ravintolakäynti, tai elokuvailta kavereiden kanssa ei kumoa talouttasi, kunhan kulutusputki ei jää päälle! Minimikuukausi selvitti minulle myös sen, että keskituloinenkin voi säästää. Nykyään budjetointi ja säästöjen suunnittelu on minulle arkipäivää ja kunnioitukseni rahaa kohtaan on aivan erilainen kuin ennen. 

Tässä sinulle vinkit, miten suoritat minimikuukauden:

1. Selvitä kuukauden menosi ja karsi turhat pois
2. Tee lista pakollisista maksuista ja rastita maksetut, niin tiedät mitä maksuja vielä on edessä.
3. Haasta jokainen ostopäätöksesi, jopa se ihan pienin!
4. Motivoi itseäsi onnistuneesta rahankäytöstä joka päivä ja joka viikko!
5. älä käytä rahaa mihinkään ylimääräiseen! (Vain tämän minimikuukauden ajan!)
6. Mieti säännöllisesti mitä raha ja säästäminen merkitsevät sinulle
7. Nauti kertyneistä säästöistä ja pohdi tulevaa rahankäyttöäsi

Tämän kuukauden tarkoitus on herättää sinut ajattelemaan rahankäyttöäsi ja muuttamaan suhdettasi rahaan. Älä siis vain suorita, vaan ajattele ja pohdi jokaista euroasi.

Nykyään säästäminen on siis minulle harrastus ja olen myös hajauttanut säästöjäni rahastoihin ja sijoituksiin, joka onkin jo ihan oma maailmansa. Voin kuitenkin sanoa, että rahan makuuttaminen tilillä ei alhaisten korkojen takia enää kannata. Itse pidän säästötilillä vain välttämättömiä säästöjä, kaiken muun hajautan sijoittamalla. Nykyään minulla on myös tavoitteita, mihin säästän. Tavoitteeni ovat vielä monen vuoden päässä, mutta etenen niitä kohti kuukausi kerrallaan ja se kannattaa!

Suosittelen teitä suorittamaan minimikuukauden! Kertokaa myös, mitä ajatuksia se teissä herätti!

Säästämisiin! 

- Susanna

Uusia ravintolakokemuksia

Turkuun on tulossa oikea ravintoloiden kesä. Uusia ravintoloita erilaisilla liikeideoilla nousee nyt kuin sieniä sateella ja mikä parasta, Turun ravintolatarjonta leviää vihdoinkin muuallekin kuin ydinkeskustaan!

Toukokuussa avattiin Turun tuomiokirkon historiaa huokuvaan ympäristöön Roster. Roster on julkkiskokki Kari Aihisen luotsaama ravintola ja cocktail-baari Maaherran Makasiinissa. Tästä käynnistyi uusien ravintoloiden aukeamisbuumi, jota seurasivat Sedu Koskisen uusi Samppalinna, Kakolan vanhaan vankilamiljööseen avattu Kaskiksen poikien kakkosravintola Kakolan Ruusu, sekä ihastuttava ravintola Aune. Aukesipa vielä uusi ravintola vanhan vierasvenesatamankin tilalle, nimittäin yrittäjäpariskunta Tero ja Carola Sintosen luotsaama ravintola Nooa. Tämä on vielä alkusoittoa ja aukeamista odottavat vielä huippukokki Akseli Herlevin Naughty BRGR, Blankon ja Tintån pikkusisko Nerå, sekä mm. Raimo Helmisen ja Eppu Salmisen omistama Hook siipiravintola.

Kävin vierailemassa ravintola Aunessa toukokuussa ja myöhemmin samalla viikolla vuorossa oli ravintola Nooa. Ravintolat tarjosivat kaksi täysin erilaista kokemusta, mutta nautin molemmista.

Ravintola Aune on Janne Laaksosen ja Irina Virtasen omistama nostalgiaa huokuva gastropub -tyylinen ruokaravintola. Janne Laaksonen kertoi vierailun aikana, että päätös Aunesta syntyi, kun liiketiloja etsinyt pariskunta astui taloon sisään ja kuuli talon historiasta.

Talo, jossa ravintola Aune sijaitsee on nimetty Aunen taloksi, koska aikanaan Norjasta Suomeen muuttanut valokuvaaja Ole Jonsen Aune piti talossa kotiaan ja omaa valokuvausstudiotaan vuodesta 1884 alkaen. Ravintolan selkeänä teemana onkin valokuvaus ja seiniltä löytyy niin Aunen, kuin nykyisen omistajaparinkin valokuvia. Seinällä olevista valokuvista löytää myös omistajaparin kasvoja ja kuvilla onkin omistajille suurempi merkitys, kuin vain toimia somisteena. Laaksonen kuvailee ravintolaansa sympaattiseksi ja kertoo menun olevan suppea tarkoituksella, jotta voidaan keskittyä hyvien annosten valmistamiseen ja tarjoiluun. Ruokalistalta yllätyksellisenä Laaksonen pitää punajuuriburgerin menestystä. Reilussa kahdessa viikossa Aunesta onkin ostettu n. 90 punajuuriburgeria, kun ravintolan kolmen juuston burgeria on samassa ajassa myyty n. 170 annosta. Yhdeksi Aunen meriitiksi Laaksonen mainitsee vielä vitsikkäästi kaupungin parhaan soittolistan, samalla kun vanha kunnon rock and roll soi taustalla.

Aune työllistää täyspäiväisesti omistajien lisäksi kaksi työntekijää. Lisäksi käytetään tarvittaessa extratyöntekijöitä. Asiakaspaikkoja Aunessa on 50, joten kiireisinä aikoina ja viikonloppuina Laaksonen suositteleekin soittamaan ja varaamaan pöydän seurueelle etukäteen. Kesällä Aune ei vielä osallistu Turussa järjestettäviin tapahtumiin, vaan kesä keskitytään rutiinien luomiseen ja toiminnan kivijalan muuraamiseen. Ehkä seuraavana kesänä Aunen voi bongata esimerkiksi neitsytperunafestareilta.

Kokki Pyry Sopenlehto ja omistaja Janne Laaksonen

Aunen tapaslankku tarjosi jotain jokaiselle aistille

Tästä ihanasta ja nostalgisesta miljööstä siirryttiin viikonlopulla täysin erilaiseen ympäristöön, kun vuorossa oli uuden vierasvenesataman ravintola Nooan ensimmäinen viikonloppu. Aunen tarjoama nostalgia ja postikorttitunnelma vaihtui hyvinkin Länsi-Eurooppalaiseen, valoisan ja raikkaan rantaravintolan tunnelmaan. Nooasta huokui jo sisään astuttaessa tietynlainen eleganssi ja arvokkuus. Ensimmäisenä vastassa oli Suomessa harvinainen avokeittiö, josta itse keittiöpäällikkö Simo Hallikainen otti asiakkaita hymyillen vastaan. Tarjoilija ohjasi minut ja mieheni pöytään, josta oli näkymät ihanan aurinkoiselle Aurajoelle. Palvelu käynnistyi saman tien. Tiedättekö sen hetken, kun teidät ohjataan ravintolassa pöytään ja sen jälkeen vain odotellaan hetki, että jotain tapahtuisi.. Nooassa tämä hetki oli kokonaan poissa, mikä kertoo siitä, että asiakas halutaan huomioida heti. Pöytään tuotiin salamana lasit proseccoa ja ruokatilauskin otettiin nopeasti. 

Koko ravintolan henkilökunta toimi yhteen niin koheesiivisesti, että oli vaikea ajatella kyseisen ravintolan olleen auki vasta alle viikon. Tarjoilijamme toi annoksemme pöytään ilman minkäänlaista viivettä ja esitteli annokset niin suvereenisti, että voisi ajatella hänen tarjoilleen annoksia kuukausitolkulla. Arvostan ammattitaitoa, kun näen sitä ja meidän tarjoilijamme oli todellinen PRO. Tähän väliin on pakko kertoa myös sellainen tarina omasta elämästäni, että minun ja mieheni rakkaustarina on aikanaan alkanut nimenomaan Turun vierasvenesatamasta. Voitte vain kuvitella miten romanttista oli nyt olla samassa paikassa treffeillä. Romantiikkaan ravintola Nooa tarjosi täydelliset puitteet!

Alkuruoka: Marinoitua valkoista parsaa, parmesankreemiä ja pähkinävoivaahtoa

Pääruoka: Paistettua kuhaa, mätikastiketta ja varhaisperunaa

Jälkiruoka: Pähkinävoisavariini, maitosuklaa ganachea ja vadelmasorbettia

Ruokailun jälkeen siirryimme Nooan kattoterassille nauttimaan auringosta, hyvästä seurasta ja upeasta maisemasta. Viihdyimme kattoterassilla illan loppuun asti.

Vaikka samalla viikolla näinkin kaksi täysin erilaista uutuutta Turun ravintolatarjonnassa, koin oloni mukavaksi molemmissa. Asiakaspalvelu sekä Aunessa, että Nooassa oli huippuluokkaa ja molemmat tarjosivat minulle kokemuksena arjen luksusta. Tulen varmasti palaamaan molempiin vielä monta kertaa ja suosittelen myös teitä käymään molemmissa ja monissa muissa uutuuksissa, joilla ravintolakulttuurimme vihdoin herää kunnolla eloon!

Mukavaa kesää!

-Susanna